Brasiliassa saa turistiviisumilla oleilla kolme kuukautta. Sen jälkeen on kuitenkin helppoa saada viisumille jatkoa, tarvitsee vain täyttää joitakin lomaakkeita, maksaa kolmekymmentä realia ja uusi leima antaa luvan olla maassa vielä toiset kolme kuukautta. Ajattelimme kuitenkin, että kun käymme maan ulkopuolella (kuten teimme silloin joulun aikaan) saisimme Brasiliaan palatessamme jälleen uuden turistiviisumin ja sille aikanaan kolmen kuukauden jatkon. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.
Perjantaina kävimme poliisilaitoksella, tarkoituksena oli saada turistiviisumille jatkoa. Meille kerrottiin että Brasiliassa saa olla ko. viisumilla vuoden aikana yhteensä kuusi kuukautta. Tämän jälkeen on poistuttava maasta puoleksi vuodeksi jonka jälkeen voi vasta saada uuden turistiviisumin. Olisimme voineet saada noin viidentoista päivän jatkon omille viisumeillmme koska ennen matkaa Chileen ja Argentiinaan emme ehtineet olla maassa täyttä kolmea kuukautta. Tietysti voisimme olla maassa myös laittomasti, päiväsakko on vain kahdeksan realia (eräs kokenut brasilian reissaaja kertoi). Kuuliaisina kansalaisina emme tietenkään pidä tätä vaihtoehtona (varsinkaan koska moisten laittomuuksien jälkeen tulee hankaluuksia jos ja kun haluaa palata maahan)...
Omat suunnitelmani romuttuivat kaikkein totaalisimmin ja pettymys on aika suuri. Poliisilaitoksen seinällä on lappu jossa on listattu asioita, joiden tekeminen johtaa rangaistukseen. Kiroilun ja haukkumisen lisäksi on kielletty asiakaspalvelijaa kohtaan osoitetut loukkaavat eleet, eikä listan mukaan edes papereita saa heittää lattialle. Oli siis hillittävä tunnekuohut. (Hesarin ärhäkkäälle asiakaskunnalle voisi muuten luoda jonkun vastaavanlaisen listan)
Ei auttanut muu kuin lähteä kotiin harmittelemaan. Olisi pitänyt ottaa asioista selvää ennen matkaa eikä uskoa kuulopuheisiin.
Hiljalleen sopeudumme suunnitelmien totaaliseen muutokseen, ei kai tässä muukaan auta. Näyttää siltä, että palaamme Suomeen maaliskuun lopussa.
Koska en ehtisi tehdä vapaaehtoistyötä vaadittua kolmea kuukautta pelkäsin että joudun jättämään koko homman. Oli kuitenkin jo ehtinyt esitellä ideoitani yhdelle paikan työntekijälle ja järjestön pomolle, joten saatin sovittua että menen Xeremiin aina välillä järjestämään erityisohjelmaa nuorille, tutustumaan paikkaan vielä syvemmin ja ehkä ideoimaan lisää. Katsotaan nyt mitä se sitten tulee käytännössä olemaan... Jään siis Rioon asumaan ja menen täältä Xeremiin tarvittaessa.
Timo jatkaa töitä normaaliin tapaan. Mulla on portugalin tunnit, afrrotanssia ja nyrkkeilyä (älkää pelästykö, se on ihan kilttiä tyttönyrkkeilyä jossa vaan hypitään ja huidotaan ilmaa). Eli onhan tässä hyvätkin puolensa: Riossa on harrastukset, ranta ja kaverit ja ennen kaikkea Timo (jonka on ollut vaikea peitellä hymyään, kun nyt sitten jäänkin kotiin)... ja toisaalta viisumiasia taisi sinetöidä lupauksen Brasiliaan paluusta, menen todella mielelläni ihan kunnolla Xeremiin töihin nyt kun hakuprosessit yms. on tehty.
Perjantaina kävimme poliisilaitoksella, tarkoituksena oli saada turistiviisumille jatkoa. Meille kerrottiin että Brasiliassa saa olla ko. viisumilla vuoden aikana yhteensä kuusi kuukautta. Tämän jälkeen on poistuttava maasta puoleksi vuodeksi jonka jälkeen voi vasta saada uuden turistiviisumin. Olisimme voineet saada noin viidentoista päivän jatkon omille viisumeillmme koska ennen matkaa Chileen ja Argentiinaan emme ehtineet olla maassa täyttä kolmea kuukautta. Tietysti voisimme olla maassa myös laittomasti, päiväsakko on vain kahdeksan realia (eräs kokenut brasilian reissaaja kertoi). Kuuliaisina kansalaisina emme tietenkään pidä tätä vaihtoehtona (varsinkaan koska moisten laittomuuksien jälkeen tulee hankaluuksia jos ja kun haluaa palata maahan)...
Omat suunnitelmani romuttuivat kaikkein totaalisimmin ja pettymys on aika suuri. Poliisilaitoksen seinällä on lappu jossa on listattu asioita, joiden tekeminen johtaa rangaistukseen. Kiroilun ja haukkumisen lisäksi on kielletty asiakaspalvelijaa kohtaan osoitetut loukkaavat eleet, eikä listan mukaan edes papereita saa heittää lattialle. Oli siis hillittävä tunnekuohut. (Hesarin ärhäkkäälle asiakaskunnalle voisi muuten luoda jonkun vastaavanlaisen listan)
Ei auttanut muu kuin lähteä kotiin harmittelemaan. Olisi pitänyt ottaa asioista selvää ennen matkaa eikä uskoa kuulopuheisiin.
Hiljalleen sopeudumme suunnitelmien totaaliseen muutokseen, ei kai tässä muukaan auta. Näyttää siltä, että palaamme Suomeen maaliskuun lopussa.
Koska en ehtisi tehdä vapaaehtoistyötä vaadittua kolmea kuukautta pelkäsin että joudun jättämään koko homman. Oli kuitenkin jo ehtinyt esitellä ideoitani yhdelle paikan työntekijälle ja järjestön pomolle, joten saatin sovittua että menen Xeremiin aina välillä järjestämään erityisohjelmaa nuorille, tutustumaan paikkaan vielä syvemmin ja ehkä ideoimaan lisää. Katsotaan nyt mitä se sitten tulee käytännössä olemaan... Jään siis Rioon asumaan ja menen täältä Xeremiin tarvittaessa.
Timo jatkaa töitä normaaliin tapaan. Mulla on portugalin tunnit, afrrotanssia ja nyrkkeilyä (älkää pelästykö, se on ihan kilttiä tyttönyrkkeilyä jossa vaan hypitään ja huidotaan ilmaa). Eli onhan tässä hyvätkin puolensa: Riossa on harrastukset, ranta ja kaverit ja ennen kaikkea Timo (jonka on ollut vaikea peitellä hymyään, kun nyt sitten jäänkin kotiin)... ja toisaalta viisumiasia taisi sinetöidä lupauksen Brasiliaan paluusta, menen todella mielelläni ihan kunnolla Xeremiin töihin nyt kun hakuprosessit yms. on tehty.
6 kommenttia:
Voi itku ja hammasten kiristys! voi teitä reppania!
Rehellisyyden nimissä: minunkin on vaikea peitellä hymyä. Ihana saada teidät kotiin. Elämä on epistä. Tämä kuitenkin piristi sunnuntaiaamua jakelupäivystyksessä niin, että alan heti laatimaan sääntölistaa asiakkaille. HS:llä on käynnissä joku säälittävä aloitekilpailu, voisin laittaa aloitteen, että tämä mun laatima säännöstö saneltais jonotusnauhalle sen tingeltangelin sijaan.
Nautikaa nyt sitten simona kaikesta.
Paljon rakkautta.
viisumiasiat on NIIIIIN viisumiasioita ja niitä ei voi vaan ymmärtää etukäteen eikä niistä oikeen saa selvää etukäteen kun kaikki vaan puhuu ja kaikille laittomuuksien teko on vaihtoehto...varsinkin noin lattareissa(kokemuksen rintaääni täältä pilkistelee).
eli harmi kyllä sinänsä, mutta on mukava saada teidät tänne Suomeen takas!ja täälläkin on sitten enää lyhyt aika kesään(ja talviki on tosi kaunis...vaikka TODELLA kylmä).
ja onneksi toi veeran vapaaehtoistyö ei menny ihan kokonaan puihin vaan voit tehdä siellä jotain ja timoki voi taas hymyillä, ku sie et lähekään pois. ja sitte puolen vuoden päästä uudestaan:)
hauskaa eloa ja oloa!!
(randy tulee 2 viikon päästä,jee!)
pusut
Kaikki maallinen on katoavaista - niin suunnitelmat kuin lasiset kylpyhuoneen hyllyt lasipurkkeineen, jotka romahtavat alas yhtäkkiä ja sit on lattialla vain kasa lasinsirpaleita, jotka tuottavat onnea. (...Lasia oli melkoinen määrä tässä lauantaina kylpyhuoneen lattialla.)
Loistavaa, että Veeran vapaaehtoistyö ei kariutunut kokonaan. Ja sit sinne voi mennä tekemään vaiks työharjoittelun jossain vaiheessa opintoja - ai paitsi yliopistollahan ei ole työharjoittelua opintoihin kuuluvana. Kuitenski sinne voi palata nyt kun tutustuu.
Timosta on varmaan ihanaa kun saatte olla loppuajankin yhdessä. Kaikkea mukavaa kahdeksi kuukaudeksi teille molemmille.
Muchos besos!
äitimamma
hei mamat!!! kurjaa mutta mustakin kieltämättä aikas ihanaa nähdä teittiä! lähetin veeralle kirjeen viime viikolla, toivottavasti ehtii perille ennenkuin palaatte... ja nythän päästään viettämään vappua yhressä!!! pusmus.
Hyvä, että tuutte välillä vähän tännekin. Voidaan sitten tehä kaikkea kivaa yhessä, mitä ei oo voinu tehä kun ootte siellä. Vaik juhlia sitä että ootte taas täällä!
T.Ville
Noi Villen sanat olivat niin koskettavia, että täytyy yhtyä. Kurja homma. Mutta mahtavalta on menonne tuntunut sivusta katsoen. Ja hyvähän se on tulla välillä takaisin, että voi taasen palata.
t.Helga Mansesta
Lähetä kommentti