Aamulla Lapassa oli suuri antiikkitori. Mammat möivät hopeatarjottimia ja posliiniesineitä. Tarjolla oli myös kaikkea kivaa kuten levyjä, koruja ja kirjoja. Timo himoitsi joitakin levysoittimia ja muovisia esineitä mutta tällä kertaa saaliiksi jäi vain oranssi hiustenkuivaaja erään kokoelman jatkoksi.
Paahtavan kuuman sambapäivän varsinaisen ohjelman Lapassa aloitti batucadaryhmä (sambaa pelkillä lyömäsoittimilla). Rumpujen pärinä kaikui, soittajat paukuttelivat vimmatusti ja kourallinen kansaa sambasi perässä. Kuuma ilma on ajanut ihmiset rannalle, ajattelimme, kunnes pääsimme keskustaan.
Juna-asemalla tunnelma oli katossa. Auringon paiste ja jotkin oluset pitivät huolen siitä että yleisö pysyi hyvissä tunnelmissa. Koko rakennus oli sisältä ja ulkoa täynnä soittavia, laulavia ja tanssivia ihmisiä. Uskomaton näky.
Päivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti sambajunat. Yhteensä neljä suurta junaa, puolen tunnin välein, suuntasi Osvaldo Cruzin lähiöön. Saadakseen lipun, oli ostettava kilo jotakin ruokaa joka ei mene helposti pilalle. Ostimme omat kilon riisipussit ja saimme lunastettua liput. Jokaisessa vaunussa oli sambaa soittaavan ryhmän lisäksi paljon hikeä, tanssia ja ennen kaikkea kamala määrä juhlivaa kansaa. Oikeastaan vaunu oli niin täynnä että oli tanssittava suuressa yhteisymmärryksessä kanssasambaajien kanssa niin että liikkeet suuntautuivat suunnilleen yhteiseen suuntaan samanaikaisesti.
Perillä odotti lähiö, jonka lomaan oli pysytetty kymmenittäin ruoka- ja juomakojuja. Myyjien pöydät notkuivat herkuista. Unohtamatta tietenkään caipirinhoja. Samba soi neljällä eri lavalla ja lisäksi spontaaneja soittajien ryhmiä oli kaikkialla. Koko paikka oli pullollaan juhlivia ihmisiä, sambaavaan massaan oli helppo sulautua. Sinne sitten jäimme, tanssimaan ja vaeltelemaan kaiken tämän keskelle. Emme yhtään tienneet missä oikeastaan olimme - lähiöitä kun täällä riittää. Kotimatkaa teimmekin sitten puolitoista tuntia täpötäydessä bussissa joka oli täynnä väsyneitä juhlijoita.
Kansallinen sambapäivä aloittaa karnevalikauden. Pitkin Rioa olisi ollut erilaista ohjelmaa; sambakoulujen avoimia ovia, konsertteja ja kulkueita. Sambajuna vei meidät mennessään, eikä ehditty nähdä kuin kourallinen. Mutta olipas siistiä!!! Aloin laskea päiviä karnevaaleihin.
