Hauskaa vuotta 2007!

Meidän uuden vuoden juhlat meni oikein mukavasti. Riossa uuden vuoden aatto on yksi vuoden isoimmista juhlista ja satsaukset on sen mukaisia... Hieman tämän vuoden juhlia kuitenkin laimensivat puhjenneet väkivaltaisuudet; jotkut (lähinnä yläluokka...) eivät peloissaan uskaltaneet kaduille tavalliseen tapaan. Sataa ripsutteli myös koko päivän, joten sekin verotti juhlakansaa.

Noista huolimatta Copacabanalla oli miljoona ja Ipanemalla puolitoista vastaanottamassa uutta vuotta. Perinteen mukaan useimmat pukeutuvat valkoisiin, jotta uusi vuosi alkaa puhtaasti. Valkoisella myös toivotaan rauhaa tulevalle vuodelle. Punaisella voi toivoa rakkausonnea ja keltaisella rahaa jne. Muita perinteitä ovat urhilahjat Yemanjalle, meren orisha-jumalattarelle (afro-brasilialaisessa Candomblé-uskonnossa). Yleensä ne ovat kukkia, joita heitetään mereen, mutta eräs ryhmä uhrasi pienen veneen, jossa oli kukkien lisäksi parfyymeja, ruokia, juomia ja koruja.


Uuden vuoden vaihtuessa, kaikki ovat rannalla ja kuuluu hypätä seitsemän aallon yli. Perinteiset ilotulitukset on Copacabanalla. (ja oliko ilotulitukset; ne kesti puol tuntia ja oli hieman toista luokkaa kuin Suomessa... ainoa harmi oli tuuli, joka toi kaiken savun just meidän suuntaan, jolloin loppupuoli jäi vähän savuverhon taakse.) Sieltä me (ja lähes kaikki muutki) suunnattiin Ipanemalle, missä oli Nokian sponsoroima konsertti, mukana Black Eyed Peas ja brasilialaisia suuruuksia.

Black Eyed Peas ei ihan vakuuttanut, joten lähdimme Baile Funk -bileisiin läheiseen Cantagalon favelaan. Siellä oli hauskaa, mutta niin paljon ihmisiä ja kuuma, että koti ja uni kutsui jo neljän aikoihin.

Minä tein yhden uuden vuoden lupauksen: Aion hankkia oikeita töitä tämän vuoden aikana. Veera teki monta lupausta, mutta ne kaikki oli tyyliin: ehkä, ja jos ei ni sit ehkä.

Koko vuoden 2007 täällä onkin sitten sadellut enemmän tai vähemmän, joten ei paljon ole tullut rannalla makailtua ja tulvia ja mutavyöryjä on osavaltion sisäosissa...


Syntymäpäivänikin (10.1.) tuli ja meni ja nyt ollaan sit 26. (myöhästyneitä onnitteluja otetaan vielä vastaan!) Oli tosi mukavaa silloinkin; aamulla Veera, Anna ja Taneli toi lime-kakun (nami!) ja aamupalaa sänkyyn ja Veeralta sain lahjaksi kirjan. Käytiin Veeran kanssa katsomassa World Press Photo -näyttely ja illalla käytiin syömässä maailman parasta brasilialaista lihaa ravintolassa. (Veera meinasi ryhtyä kasvissyöjäksi Argentinan ja Chile liha-annostuksen jälkeen, mutta perui päätöksensä, kun pääsi maistamaan meidän wi-fi -ravintolan picanha-pihviä ja lammasta...)