Yritin pysyä hereillä kun Andien lumihuiput alkoivat kurkistella horisontissa. Pää pilkki ja kolisi bussin ikkunaa vasten, yöunia oli kertynyt vain joitakin tunteja. Argentiinan ja Chilen raja-asemalla, 3800 metrin korkeudessa havahduimme viimeistään: juupajuu, valtavia ovat nämä vuoret. Huhhuh! Halusimme vähän ihastella ja ottaa kuvia mutta ärhäkkä bussikuski hoputti meitä kuin karjaa konsanaan ja pian nökötimme taas bussissa. Näköalat ovat huikeat: valtavia vuoria, jossain kaukana näkyi vesiputous loputtomana viivana ja suuria, auringon paahtamia vuoren seinämiä. Vielä oli vääntelehdittävä bussissa muutama tunti ennen kuin oltiin perillä Santiago de Chilessä.
Tanja, Timpsun sisko, oli joitakin vuosia sitten vaihtarina Chilessä ja nyt pääsimme asustelemaan Tanjan Chilen perheen luokse Santiago de Chilen tuntumaan San Bernardoon. Myös Timon koko perhe oli tullut Chileen. Päivät soljuivat niin mukavasti uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuessa, että itse Santiago de Chileä ei tullut nähtyä juuri lainkaan.
Sen sijaan teimme mainion päiväreissun Valparaìsoon! Pienessä Isabel Allende hurmiossa (luin juuri Auroran muotokuvaa) oli mukava kiipeillä vanhoilla, kauniilla kaduilla ja hämmästellä Tanjan ja Olgan (Timon toinen sisko) ilmiömäistä shoppailutaitoa.
Kaiken sen käyskentelyn, ihailun, tutkimisen, kuumuuden ja valokuvaamisen keskellä Anun (Timon äiti) kamera lähti erään valparaisolaispojan mukaan.. Onneksi vakuutukset ovat olemassa ja poliisille tämän kaltaiset tapaukset näyttivät olevan rutiinihommaa.
Sitten vietimme pari päivää El Quiscon rantakaupungissa (eli kioskilla). Paahtava aurinko lämmitti, jäätävä tuuli ja merivesi viilensi ja merenelävät olivat herkullisia. Rannalla loikoilun, kortinpeluun, syömisen ja erinomaisten viinien juomisen lisäksi teimme päivämatkan naapurikylään Isla Nergaan, jossa on edesmenneen runoilijaystävämme Pablo Nerudan talo. Kukkaloiston keskellä, meren aaltojen kupeessa runoilija-poliitikko-vaikkamikä vietti suuren osan elämäänsä kirjoittaen, tutkien ja keräillen kaikenlaisia asioita laivanpäädyistä värillisiin laseihin. Valtavien ikkunoiden ympäröimä makuuhuone upeine merinäköaloineen ansaitsee erityismaininnan - luulen tarvitsevani tulevaisuudessa juuri sellaisen.
Etelän loman keskellä oli vaikea uskoa että joulu oli muutaman päivän päässä.
Tanja, Timpsun sisko, oli joitakin vuosia sitten vaihtarina Chilessä ja nyt pääsimme asustelemaan Tanjan Chilen perheen luokse Santiago de Chilen tuntumaan San Bernardoon. Myös Timon koko perhe oli tullut Chileen. Päivät soljuivat niin mukavasti uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuessa, että itse Santiago de Chileä ei tullut nähtyä juuri lainkaan.
Sen sijaan teimme mainion päiväreissun Valparaìsoon! Pienessä Isabel Allende hurmiossa (luin juuri Auroran muotokuvaa) oli mukava kiipeillä vanhoilla, kauniilla kaduilla ja hämmästellä Tanjan ja Olgan (Timon toinen sisko) ilmiömäistä shoppailutaitoa.
Kaiken sen käyskentelyn, ihailun, tutkimisen, kuumuuden ja valokuvaamisen keskellä Anun (Timon äiti) kamera lähti erään valparaisolaispojan mukaan.. Onneksi vakuutukset ovat olemassa ja poliisille tämän kaltaiset tapaukset näyttivät olevan rutiinihommaa.
Sitten vietimme pari päivää El Quiscon rantakaupungissa (eli kioskilla). Paahtava aurinko lämmitti, jäätävä tuuli ja merivesi viilensi ja merenelävät olivat herkullisia. Rannalla loikoilun, kortinpeluun, syömisen ja erinomaisten viinien juomisen lisäksi teimme päivämatkan naapurikylään Isla Nergaan, jossa on edesmenneen runoilijaystävämme Pablo Nerudan talo. Kukkaloiston keskellä, meren aaltojen kupeessa runoilija-poliitikko-vaikkamikä vietti suuren osan elämäänsä kirjoittaen, tutkien ja keräillen kaikenlaisia asioita laivanpäädyistä värillisiin laseihin. Valtavien ikkunoiden ympäröimä makuuhuone upeine merinäköaloineen ansaitsee erityismaininnan - luulen tarvitsevani tulevaisuudessa juuri sellaisen.
Etelän loman keskellä oli vaikea uskoa että joulu oli muutaman päivän päässä.
3 kommenttia:
Me viela taalla Chilessa! Olipa mukava lukea matkakertomustanne/mme.
Sain House of the Spirts -kirjan loppuun. Oli hyva lukea se juuri taalla Chilessa. Muistui mieleen keskustelumme siita miten historiaa kirjoitetaan ja samalla taalla kaydyt keskustelut chilelaisten kanssa. Vaikka kirja ei ole historiankirjoitusta, antaa se varsin vavahduttavan kuvan Chilen tapahtumista.
Kiitos kuvista!! Katina on tehnyt meille kaikille cd:t taalla otetuista kuvista.
Voikaa hyvin ja terveesti.
Anu-aitee
älkää huuhtoutuko mereen sitten siellä Brasseissa. Vaihtakaa kuivat sukat ja mutavyöryyn ei saa mennä.
T.Avanninenä-äiti
ei meil oo tääl mitää mutavyöryjä... ne on provinsseissa. meil o vaan busseja polttavia huumekauppiaita.
Lähetä kommentti