Nyt ollaan oltu jo 2 viikkoa Riossa. Tultiin Ilha Grandelta takaisin 1. Marraskuuta ja oltiin ystäväni Talitan luona ekat 4 päivää. (Siellä asuttiin myös ennen kuin lähdettiin Ilha Grandelle) Talita asuu kämppiksensä Carolin kanssa Glórian kaupunginosassa, kaksiossa, jonka 4 ylimääräistä ihmistä tavaroineen täytti aika ääriään myöten. Molemmat tytöt opiskelee museologiaa (Carol on juuri saanut lopputyön valmiiksi) ja Talita työskentelee kahdessa museossa. Olin siellä edellisellä Brasilian matkallakin melkein 3 viikkoa, ja ilmapiiri on niin lämmin ja kotoisa, ettei tullut vaivaantunut olo vaikka vallattiinkin niiden koti muutamaksi päiväksi.
Jokatapauksessa oma koti oli löydettävä ja oltiin tutustuttu tarjontaan netin välityksellä jo Ilhalla. Paljon tarjontaa, mut ei ihan siellä mistä oltais haluttu eli keskustan Glórian tai Lapan (paikallinen Kallio) läheltä. Meidän oli pakko löytää kalustettu asunto, joita vuokrataan turisteille, sillä normaaleissa vuokra-asunnoissa ei varustukseen kuulu edes jääkaappia, eikä hellaa, ja sopimuksia ei yleensä tehdä alle vuodeksi. Käytiin neljän päivän aikana katsomassa useampaa kämppää ja jopa yhtä taloa, mutta ei niistä sen enempää.
Oma koti löytyi lopulta puoliksi sattumalta. Olimme katsomassa pientä kaksiota, joka oli basic ok, mutta kallis (2500R$ = n. 925€ ), joten emme innostuneet. Kun olimme lähdössä pois, talon ovimies (lähes kaikissa kerrostaloissa on reception/talonmies -tyylinen ovimies) juoksi peräämme ja kysyi paljonko asunnosta oli pyydetty ja kuultuaan summan sanoi, että ”se nainen on rahanahne hullu!” Hänen tutullaan oli samasta talosta vuokrattavana samankokoinen asunto kerrosta alempaa 1500R$:lla (= n. 550€ ). Käytiin katsomassa, pohjaratkaisu oli toimivampi ja sijainti hyvä. Seuraavana päivänä tinkasin vuokran vielä satasen alaspäin (1400R$ = n. 520€ ) ja tehtiin sopimukset. La 4.11. muutettiin sisään ja su pidettiin pizzakestit Talitalle ja Carolille ja sen poikaystävälle.
Koti on siis pieni kaksio (n. 40m2). Tilaa on vähän mutta riittää meille. Taneli ja Anna nukkuvat ”olohuoneessa” ja minä ja Veera perimmäisessä huoneessa. Olohuoneen ikkunasta on näkymä pieneen sisäpihakuiluun, joka on täynnä naapurin viherkasveja.
Meidän huoneesta on näkymä vilkkaalle kadulle, auto- ja ihmisvilinään. Pienten hienosäätöjen jälkeen (=ruma sohva nurkkaan pystyyn, hirveät taulut pois seinältä kaappiin ja nariseva sänky kaapin taakse) alkaa näyttää ja tuntua jo kotoisalta. Ostin nalletaulun meidän huoneeseen Veeran kärsivästä ilmeestä huolimatta ja olohuoneen seinälle laitettiin iso kartta. Veera tottui nalletauluun nopeasti.
Kämppä on Arpoadorissa, eli Ipaneman ja Copacabanan välissä. Rannalle on 100m Copacabanan puolella ja 500m Ipaneman (parempi) puolella. Nyt on vaan sadellu aika paljon viimesen kahden viikon aikana, joten rannalle ei olla päästy kuin parina päivänä. Mut onpahan jääny hyvää aikaa järjestää kotia, käydä kaupassa ja tutustua asuinympäristöön.
Jokatapauksessa oma koti oli löydettävä ja oltiin tutustuttu tarjontaan netin välityksellä jo Ilhalla. Paljon tarjontaa, mut ei ihan siellä mistä oltais haluttu eli keskustan Glórian tai Lapan (paikallinen Kallio) läheltä. Meidän oli pakko löytää kalustettu asunto, joita vuokrataan turisteille, sillä normaaleissa vuokra-asunnoissa ei varustukseen kuulu edes jääkaappia, eikä hellaa, ja sopimuksia ei yleensä tehdä alle vuodeksi. Käytiin neljän päivän aikana katsomassa useampaa kämppää ja jopa yhtä taloa, mutta ei niistä sen enempää.
Oma koti löytyi lopulta puoliksi sattumalta. Olimme katsomassa pientä kaksiota, joka oli basic ok, mutta kallis (2500R$ = n. 925€ ), joten emme innostuneet. Kun olimme lähdössä pois, talon ovimies (lähes kaikissa kerrostaloissa on reception/talonmies -tyylinen ovimies) juoksi peräämme ja kysyi paljonko asunnosta oli pyydetty ja kuultuaan summan sanoi, että ”se nainen on rahanahne hullu!” Hänen tutullaan oli samasta talosta vuokrattavana samankokoinen asunto kerrosta alempaa 1500R$:lla (= n. 550€ ). Käytiin katsomassa, pohjaratkaisu oli toimivampi ja sijainti hyvä. Seuraavana päivänä tinkasin vuokran vielä satasen alaspäin (1400R$ = n. 520€ ) ja tehtiin sopimukset. La 4.11. muutettiin sisään ja su pidettiin pizzakestit Talitalle ja Carolille ja sen poikaystävälle.
Koti on siis pieni kaksio (n. 40m2). Tilaa on vähän mutta riittää meille. Taneli ja Anna nukkuvat ”olohuoneessa” ja minä ja Veera perimmäisessä huoneessa. Olohuoneen ikkunasta on näkymä pieneen sisäpihakuiluun, joka on täynnä naapurin viherkasveja.
Meidän huoneesta on näkymä vilkkaalle kadulle, auto- ja ihmisvilinään. Pienten hienosäätöjen jälkeen (=ruma sohva nurkkaan pystyyn, hirveät taulut pois seinältä kaappiin ja nariseva sänky kaapin taakse) alkaa näyttää ja tuntua jo kotoisalta. Ostin nalletaulun meidän huoneeseen Veeran kärsivästä ilmeestä huolimatta ja olohuoneen seinälle laitettiin iso kartta. Veera tottui nalletauluun nopeasti.
Kämppä on Arpoadorissa, eli Ipaneman ja Copacabanan välissä. Rannalle on 100m Copacabanan puolella ja 500m Ipaneman (parempi) puolella. Nyt on vaan sadellu aika paljon viimesen kahden viikon aikana, joten rannalle ei olla päästy kuin parina päivänä. Mut onpahan jääny hyvää aikaa järjestää kotia, käydä kaupassa ja tutustua asuinympäristöön.
2 kommenttia:
Ihanaa kun ootte löytäneet oman kodin. Nalleja on kahdeksan! Siinä vois esmes astella reimaanutimoveerakatjarandytanjaolga kääniksen polkua.
Tervehdys Veera ja Timo!
Kiva lukea teidän juttujanne. Niissä on elämän maku. Kaapin päällä on karttapallo. Olen kääntänyt sen Brasilian- posken näkyvälle puolelle. Ajatukset ovat siellä ajoittain.
Aina kiinnostavaa on miten siellä on Suomi esillä. Näkyykö missään? Löytyykö kaupoista yhtään suomalaista tuotetta?
Miltä siellä televisio näyttää? Paljonko on kanavia? Jostakin luin että esim. joitakin tietokilpailuohjelmia näytetään samalla formaatilla monissa kymmenissä maissa. Pyöriikö esim ”haluatko miljonääriksi” siellä?
Mites radio? Oletteko yrittäneet kuunnella Suomen asemia lyhyiltä aalloilta? Jaa, netistä taitaa kuulla kans.
Minkälaisia autoja siellä on? Mistäpäin maailmaa ne on tuotu? Onko Brasiliassa omaa tutotantoa? Ai nii, kuplavolkkaria siellä taidettiin tehdä ainakin taannoin.
Timo on varmaan sivusilmällä katsellu pyöräilijöitä siellä. Miltä näyttää? Luulis että harrastus on laajaa, ei ainakaan kovin usein tartte polkea räntäsateessa tai liukkailla. Ovatko pyörät sikäläistä tuotantoa, vai tuodaanko ne Euroopasta tai muualta? Onko pyöräkorjaamoja? Stadissa, sellaisissa pikku korjaamoissa olen tavannut todellisia arkielämän filosofeja. Siellä on miehiä, joilla pysyvät ajatukset päässä ja jakoavain kädessä.
llllllll
Selailin tuossa Skypen käyttäjäluetteloa. Siellä näyttää olevan Moll- nimisiä portugalinkielisiäkin. Joten Veera, jos Rion kaduilla tulee Mollin näköisiä vastaan niin kerro terkkuja. Voit kysäistä myös että ovatko he samoja länsi- Virolaisen rappeutuneen kalastajasuvun jälkeläisiä kun me olemme.
Sen sijaan pidä visusti salassa se että täällä Virossa myydään Moll- merkkisiä vessapapereita, taitavat olla saksalaisia. Sitä ei kerrota kenellekään.
Syöttekö aamupuuroo? Jos, niin jatkakaa, se on terveellinen tapa J . Laitoin ton hymiön tohon, ettei kaikkia mun juttuja niin vakavasti tarvii ottaa.
Kaikkea hyvää jatkossakin, nauttikaa elämästä!
Viisaat sanoo, että onnelliseksi tullaan tekemällä toiset onnellisiksi.
t. isä
Ps. Kun jättää tänne kommentin, mikä pitää klikata: blogger, other vai anonymous?
Enks mä oo vähä other, joten klikkaan siitä.
Lähetä kommentti