Aamut ovat nautinnollisia. Varsinkin silloin, kun jaksaa herätä seitsemän aikaan aamulenkille. Ipanemalla on jo joitakin ulkoilijoita, mutta rannalla on vielä mukavasti tilaa. Aurinko paistaa muttei vielä liian kuumasti. En kyllästy koskaan ihailemaan rantaa ja sen reunoille kohoavia kukkuloita. Leipomo on jo auki, banaaninmyyjä istuu tutulla paikalla erään kadun kulmassa.
Päivällä kaikkialla on ääniä; puhetta, huutoa, liikennettä ja musiikkia. On loikittava kaupungin sekopäisen liikenteen keskellä ja totuttava sen kaoottisuuteen. Autojen ja bussien lisäksi ihmisiä on kaikkialla. On turha yrittää olla huonolla tuulella ja vetäytyä kaupan perimmäisen hyllyn taakse rypemään. Ennen pitkää joku tulee pölisemään, kyselemään ja päivittelemään. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti lähikaupan lihatiskin äijät jotka tervehtivät jo kaukaa, valitsevat moitteettomat kananpalat meille ja rupattelevat hyväntuulisesti. Ja muistuttavat ettei minun tarvitse kantaa ostoskoria vaan että se on Timon tehtävä ;)
Paikka jossa asumme on verrattaen varakasta aluetta ja rantojen välitön läheisyys tuo myös turisteja (kuten meidät) tänne. Kauppja ja ravintoloita ihan tässä vieressä lukuisia. Keskustaan kestää bussilla noin 15- 60 min. riippuen kellonajasta. Ruuhka-aikana kannattaa osa matkasta mennä metrolla.
Kaupunginosista oma suosikkini on paikallinen Kallio, Lapa nimeltään. Vanhat talot ovat värikkäitä ja ränsistyneitä, niiden lomassa hiipii kaikenlaisia ihmisiä (kivaa vaihtelua, asuinympäristössämme näkyy pääasiassa varakkaan näköisiä tätejä ja setiä puudeleineen). Päivisin kaduilla myydään kaikkea kookospähkinöistä kirpparitavaroihin. Illalla tulevat Caipirinha- ja olutkojut sekä hampurilaisten ym. myyjät. Kuppilat ja klubit tarjoavat jokainen erilaista musiikkiia mutta parhaat bileet on kadulla (en kyllä ole käynyt yhdelläkään klubilla mutta olen silti varma asiasta).
Jos lauantai-iltana ei sada, koko Lapa täyttyy musiikista, nuorista ja vähän vanhemmistakin juhlijoista. Aivan mahtava tunnelma. Samaa voi sanoa niistä muutamista kuppiloista joissa olemme käyneet. Joku ryhmä soittaa sambaa ja ihmiset rupattelevat ja nauravat. Tai sitten jotkut rupeavat spontaanisti soittamaan ihanmitävaan ja kaikki ihmiset ovat heti mukana. Tanssivat ja laulavat ja mä harmittelen ku en osaa kun yhen bossa nova kappaleen sanat (enkä oo kuullu kenenkään soitavan ko. kappaletta vielä). Ainiin, osaan toisenkin laulun! Siinä lauletaan vaan laa-ia laa-ia ja se sen voi lausua jallajalla. Oon muutenkin huomannut että ihmiset jotka eivät osaa jonkun laulun sanoja laulavat vaan jallajallaa. Taidan tehdä samoin jatkossa.
Santa Tereza on vähintään yhtä kiva paikka kuin Lapa. Kaupunginosa on korkean kukkulan päällä, perille pääsee kuuluisalla maisemaratikalla joka puikkelehtii kapeilla kujilla tai sitten paikalle voi kävellä tai mennä pikkubussilla.
Santa Tereza on kaunis. Kukkulalla toisiinsa nojailee toinen toistaan viehettävämpiä taloja. Paikassa asuu lähinnä taiteilijoita, paikassa on ihastuttavia kahviloita, ravintoloita ja kauppoja.
Aikaa vietämme rannalla, kotona tai centrossa. Ihan kodin ympäriltä en ole vielä löytänyt mitään kovin mielenkiinoista (paitsi rannan tietysti), niinpä centroon tulee ajeltua bussilla lähes joka päivä. Kulttuuritarjonta onkin ollut mitä mainioin. Olemme käyneet katsomassa joitakin elokuvia paikallisessa kulttuurikeskuksessa, Centro Cultural Banco do Brasilissa. Normaalielokuvien lisäksi samassa paikassa on mahdollista varata pieni kabinetti, jossa voi katsoa valitsemiaan elokuvia (valikoimassa 3000 vaihtoehtoa). Ostimme kausikortit, joten nyt voimme käydä katsomassa leffoja ja käyttää kabinettia rajattomasti!
Lisää elokuvia näimme antropologisen elokuvan festareilla (muutama viikko sitten). Kävimme katsomassa niitä todella ahkerasti, samalla tuli myös koluttua lukuisia leffateattereita. Viime viikonloppuna alkanut hip hop leffafestari tarjoaa myös joitakin mielenkiintoisia leffoja, olimme lauantaina katsomassa ensimmäistä.
Ulkoilmakonsertteja ja tapahtumia on ollut myös paljon tarjolla. Viime maanantaina oli kansallinen black conscience day ja sen ympärillä paljon juhlia. Olin katsomassa suurinta konserttia Lapassa, tunnelma oli mahtava!
Muita kadulla olevia tapahtumia on ollut ainakin Santa Terezassa, lämminhenkinen iltapäivätapahtuma, musiikkia ja muita esityksiä. Toinen oli viime lauantaina, ensin konsertti ja sen jälkeen lasten ja nuorten esityksiä; akrobatiaa, paljon erilaisia tanssinumeroita, capoeiraa ja musiikkia. Tapasimme täällä pojan, joka on suuri suomalaisen klassisen musiikin fani! Hän tiesi kaikki suuret nimet ja oli opiskellut asiasta paljon. Lupasin tavata hänet tässä joku päivä.
Viime viikonloppuna kävimme myös festival de musica, danca e cultura afro-brasileiras -festareilla, jossa oli kuuluisia brasilialaisia taiteilijoita esiintymässä. Kaiken tämän (ja kaiken mikä unohtui mainita) lisäksi on kaupungissa koko joukko museoita ja galleriota, joissa olisi kiva käydä.
Olen tutustunut vasta Biblioteca nacionaliin (E-Amerikan suurin kirjasto), joka on valtava uusklassinen rakennus kaupungin keskustassa. Kirjoja, hyllyjä ja kerroksia silmän kantamattomiin. Brasiliassa on laki, jonka mukaan jokaisesta uudesta ilmestyvästä kirjasta on lähetettävä painos myös kirjastoon, näin ollen uusia kirjoja saapuu päivittäin noin 150. Valitettavasti kirjasto ikivanhoine teoksineen on pääasiassa tutkijoiden käytössä. Päästäkseen edes katsomaan, on oltava oppaan seurassa.
Olemme nauttineet täysin siemauksin kulttuurin kuluttamisesta! Kotona kun on joutunut käydä leffassa, festareilla ym. muun ohjelman salliessa. Nyt kun ei ole opiskelua eikä töitäkään, on mahdollista koluta kaikki tapahtumat (joskin ne joskus menevät päällekkäin).
Rio on kaikesta liikenteestään ja suurkaupunkimaisuudestaan huolimatta lähellä luontoa. Viime maanantaina vietimme monen monta tuntia valtavassa kasvititeellisessä puutarhassa. Mahtava paikka, hirveän monta suurta puuta (eniten erilaisia palmuja) ja kasvihuoneellinen orkideoita. Puutahasta jatkoimme metsään ja kiipesimme vesiputoukselle. Matkalla putoukselle pysähdyimme ja kas! Timo laski että ympärillämme oli seitsemäntoista apinaa!!! seitsemäntoista! Aika äkkiä sitä unohtaa olevansa suurkaupungissa.
Olin jo yhdellä teatteria ja tanssia yhdistävällä tunnilla (supersiistiä!). En vaan valitettavasti voi vielä virallisesti aloittaa kun lähdetään reissuun (Argentiina, Chile) niin pian, jäisi pahasti kesken. Kaikenlaisia muitakin hommia on kehitteillä, suurin osa täytyy kuitenkin jättää tammikuulle. Timo ja Taneli ovat olleet parissa konsertissa kuvaamassa ja haastattelemassa, lisäksi molemmat ovat tehneet radioon pieniä raportteja täältä.
Päivällä kaikkialla on ääniä; puhetta, huutoa, liikennettä ja musiikkia. On loikittava kaupungin sekopäisen liikenteen keskellä ja totuttava sen kaoottisuuteen. Autojen ja bussien lisäksi ihmisiä on kaikkialla. On turha yrittää olla huonolla tuulella ja vetäytyä kaupan perimmäisen hyllyn taakse rypemään. Ennen pitkää joku tulee pölisemään, kyselemään ja päivittelemään. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti lähikaupan lihatiskin äijät jotka tervehtivät jo kaukaa, valitsevat moitteettomat kananpalat meille ja rupattelevat hyväntuulisesti. Ja muistuttavat ettei minun tarvitse kantaa ostoskoria vaan että se on Timon tehtävä ;)
Paikka jossa asumme on verrattaen varakasta aluetta ja rantojen välitön läheisyys tuo myös turisteja (kuten meidät) tänne. Kauppja ja ravintoloita ihan tässä vieressä lukuisia. Keskustaan kestää bussilla noin 15- 60 min. riippuen kellonajasta. Ruuhka-aikana kannattaa osa matkasta mennä metrolla.
Kaupunginosista oma suosikkini on paikallinen Kallio, Lapa nimeltään. Vanhat talot ovat värikkäitä ja ränsistyneitä, niiden lomassa hiipii kaikenlaisia ihmisiä (kivaa vaihtelua, asuinympäristössämme näkyy pääasiassa varakkaan näköisiä tätejä ja setiä puudeleineen). Päivisin kaduilla myydään kaikkea kookospähkinöistä kirpparitavaroihin. Illalla tulevat Caipirinha- ja olutkojut sekä hampurilaisten ym. myyjät. Kuppilat ja klubit tarjoavat jokainen erilaista musiikkiia mutta parhaat bileet on kadulla (en kyllä ole käynyt yhdelläkään klubilla mutta olen silti varma asiasta).
Jos lauantai-iltana ei sada, koko Lapa täyttyy musiikista, nuorista ja vähän vanhemmistakin juhlijoista. Aivan mahtava tunnelma. Samaa voi sanoa niistä muutamista kuppiloista joissa olemme käyneet. Joku ryhmä soittaa sambaa ja ihmiset rupattelevat ja nauravat. Tai sitten jotkut rupeavat spontaanisti soittamaan ihanmitävaan ja kaikki ihmiset ovat heti mukana. Tanssivat ja laulavat ja mä harmittelen ku en osaa kun yhen bossa nova kappaleen sanat (enkä oo kuullu kenenkään soitavan ko. kappaletta vielä). Ainiin, osaan toisenkin laulun! Siinä lauletaan vaan laa-ia laa-ia ja se sen voi lausua jallajalla. Oon muutenkin huomannut että ihmiset jotka eivät osaa jonkun laulun sanoja laulavat vaan jallajallaa. Taidan tehdä samoin jatkossa.
Santa Tereza on vähintään yhtä kiva paikka kuin Lapa. Kaupunginosa on korkean kukkulan päällä, perille pääsee kuuluisalla maisemaratikalla joka puikkelehtii kapeilla kujilla tai sitten paikalle voi kävellä tai mennä pikkubussilla.
Santa Tereza on kaunis. Kukkulalla toisiinsa nojailee toinen toistaan viehettävämpiä taloja. Paikassa asuu lähinnä taiteilijoita, paikassa on ihastuttavia kahviloita, ravintoloita ja kauppoja.
Aikaa vietämme rannalla, kotona tai centrossa. Ihan kodin ympäriltä en ole vielä löytänyt mitään kovin mielenkiinoista (paitsi rannan tietysti), niinpä centroon tulee ajeltua bussilla lähes joka päivä. Kulttuuritarjonta onkin ollut mitä mainioin. Olemme käyneet katsomassa joitakin elokuvia paikallisessa kulttuurikeskuksessa, Centro Cultural Banco do Brasilissa. Normaalielokuvien lisäksi samassa paikassa on mahdollista varata pieni kabinetti, jossa voi katsoa valitsemiaan elokuvia (valikoimassa 3000 vaihtoehtoa). Ostimme kausikortit, joten nyt voimme käydä katsomassa leffoja ja käyttää kabinettia rajattomasti!
Lisää elokuvia näimme antropologisen elokuvan festareilla (muutama viikko sitten). Kävimme katsomassa niitä todella ahkerasti, samalla tuli myös koluttua lukuisia leffateattereita. Viime viikonloppuna alkanut hip hop leffafestari tarjoaa myös joitakin mielenkiintoisia leffoja, olimme lauantaina katsomassa ensimmäistä.
Ulkoilmakonsertteja ja tapahtumia on ollut myös paljon tarjolla. Viime maanantaina oli kansallinen black conscience day ja sen ympärillä paljon juhlia. Olin katsomassa suurinta konserttia Lapassa, tunnelma oli mahtava!
Muita kadulla olevia tapahtumia on ollut ainakin Santa Terezassa, lämminhenkinen iltapäivätapahtuma, musiikkia ja muita esityksiä. Toinen oli viime lauantaina, ensin konsertti ja sen jälkeen lasten ja nuorten esityksiä; akrobatiaa, paljon erilaisia tanssinumeroita, capoeiraa ja musiikkia. Tapasimme täällä pojan, joka on suuri suomalaisen klassisen musiikin fani! Hän tiesi kaikki suuret nimet ja oli opiskellut asiasta paljon. Lupasin tavata hänet tässä joku päivä.
Viime viikonloppuna kävimme myös festival de musica, danca e cultura afro-brasileiras -festareilla, jossa oli kuuluisia brasilialaisia taiteilijoita esiintymässä. Kaiken tämän (ja kaiken mikä unohtui mainita) lisäksi on kaupungissa koko joukko museoita ja galleriota, joissa olisi kiva käydä.
Olen tutustunut vasta Biblioteca nacionaliin (E-Amerikan suurin kirjasto), joka on valtava uusklassinen rakennus kaupungin keskustassa. Kirjoja, hyllyjä ja kerroksia silmän kantamattomiin. Brasiliassa on laki, jonka mukaan jokaisesta uudesta ilmestyvästä kirjasta on lähetettävä painos myös kirjastoon, näin ollen uusia kirjoja saapuu päivittäin noin 150. Valitettavasti kirjasto ikivanhoine teoksineen on pääasiassa tutkijoiden käytössä. Päästäkseen edes katsomaan, on oltava oppaan seurassa.
Olemme nauttineet täysin siemauksin kulttuurin kuluttamisesta! Kotona kun on joutunut käydä leffassa, festareilla ym. muun ohjelman salliessa. Nyt kun ei ole opiskelua eikä töitäkään, on mahdollista koluta kaikki tapahtumat (joskin ne joskus menevät päällekkäin).
Rio on kaikesta liikenteestään ja suurkaupunkimaisuudestaan huolimatta lähellä luontoa. Viime maanantaina vietimme monen monta tuntia valtavassa kasvititeellisessä puutarhassa. Mahtava paikka, hirveän monta suurta puuta (eniten erilaisia palmuja) ja kasvihuoneellinen orkideoita. Puutahasta jatkoimme metsään ja kiipesimme vesiputoukselle. Matkalla putoukselle pysähdyimme ja kas! Timo laski että ympärillämme oli seitsemäntoista apinaa!!! seitsemäntoista! Aika äkkiä sitä unohtaa olevansa suurkaupungissa.
Olin jo yhdellä teatteria ja tanssia yhdistävällä tunnilla (supersiistiä!). En vaan valitettavasti voi vielä virallisesti aloittaa kun lähdetään reissuun (Argentiina, Chile) niin pian, jäisi pahasti kesken. Kaikenlaisia muitakin hommia on kehitteillä, suurin osa täytyy kuitenkin jättää tammikuulle. Timo ja Taneli ovat olleet parissa konsertissa kuvaamassa ja haastattelemassa, lisäksi molemmat ovat tehneet radioon pieniä raportteja täältä.
1 kommentti:
Lÿsin teijän blogin Erikan blogista. Ei ollakaan ainoat suomalaiset Etelä-Amerikassa. Jee!Ollaan reissattu liki kaksi kuukautta törmäämättä kenenkään. Tällä hetkellä mennään Perussa. Hauskaa reissua! Jollain ihme tsägällä saatetaan jopa törmätä.
Lähetä kommentti