11.1.10

Lomailua

Sedät pelaavat lentopalloa Alter do chão-tyyliin

Voiko loma olla liian pitkä? Voi. Olemmeko kyvyttömiä lomailemaan? Ehkä. "Tuntuu et mä en oon saanu aikaan mitään!" sanon. "Mut sähän oot lomalla, ei silloin kuulu saada aikaan." Timo vastaa. Olemme ajoittaisesta passiivisuudesta kärsimisestä huolimatta onnistuneet "möllöttämään" (eli aktiivisesti tekemään ei-mitään) useita päiviä, viikkoja.
No, kyllä me sentään jotain onnistuimme suorittamaan. Aika vähän töitä jokatapauksessa.


Mercadão

Muovikaupunki Santarém on tekokuituvaatteiden, vaaleanpunaisten barbie-vihkojen ja tekokukkakauppojen (tekokukille on siis useita omia kauppoja) keskittymä, jouluostoksiin se ei varsinaisesti kutsu. Siksipä nautimme jouluruuhkasta kaupungin värikkäimmässä, houkuttelevimmassa ja meluisimmassa kolkassa, mercadãolla (=suuri ruokatori).

Aika monta kurpitsaa.

Tori koostuu katetusta osasta, jonka lattioille myyjät kokoavat tarjontansa: kurpitsoja, vesimelooneja, ananaksia, banaaneja. Myyntipöydillä on tarjolla pienempikokoisia maan tuotteita: tuhteja nippuja kevätsipulia, korianteria, basilikaa, pinaattia, salaatteja, kaalia, kurkkua, tomaattia, chili-paprikaa sekä lootatolkulla juureksia ja hedelmiä, kuten limeä, papaijaa, passionhedelmiä, hunajamelonia, appelisiineja ja sensellaista.

Kevätsipuleita, ananaksia, meloneja ja setä kaiken keskellä.

Juustomyyjä.

Kuinka sinä osaat portugalia, montako kieltä oikein puhut, Finlândia, onko se Argentiinassa? Oletko kotoisin São Paulosta? Ei, neiti, sitä yrttiä et voi laittaa salaattiin, se on lääkettä. Eikö sinulla ole mitään kipuja? Tuo auttaisi siihen. Hahaaa, (hedelmämyyjäruova nauraa lempeästi) tämä neiti kysyi minulta miltä näyttää cupuaçu (=hedelmä)! Hän ei ole koskaan nähnyt cupuaçuta! (ihmejakumma) (olen juonut vain cupuaçu-mehua mehukioskissa ja nyt halusin nähdä miltä itse hedelmä näyttää). Olkaa hyvä, hyvää iltapäivää.

Veera tutustuu vihannesmyyjään.


Mercadãon reunalla on pieniä nuhruisia ruokabaareja (joita rakastan), joihin vihannesshoppaajat pysähtyvät lounaalle (papuja, pala lihaa tai kalaa, riisiä ja farinhaa) tai nautiskelemaan kupillisen açaita (joka on hedelmämarja joka maistuu vähän mullalta, banaanin kanssa taivaalliselta ja siitä saa kamalasti energiaa).

Banaaneja lastataan torille myytäväksi.

Rannalle jatkuvalla kalatorilla kaupitellaan koiran kokoisia akvaariokaloja, mereneläviä, sekä hyvää suolajuustoa. Mikäs kala tämä nyt taas olikaan? Kalamyyjät vastaavat kärsivällisesti ja tottuneesti kun osoittelen kummallisen näköisiä köntyksiä, vaikka varmaan tietävät ettei tuollainen turistinhempukka kuitenkaan osta mitään.

Setä lastaa kalatorilla Surubí-kaloja,

jotka kuljetetaan avolavakuorma-autolla tukkuyritykselle joka edelleen välittää kalat suuriin kaupunkeihin, kuten São Pauloon ja ulkomaille.

Joulu?

ei tuntunut joululta, mutta mukavalta jokatapauksessa. Aloitimme kokkaamisen jo aamuvarhain, mercadãolta ostetut korianterit, sipulit ja tomaatit pilkottiin limellä kypsytettyyn kalaan (=cheviche), lisäksi teimme chileläistä pebreä (tomaatti-chili-korianteri-oliiviöljy-etikka-suola), bataatti-kurpitsamuhennosta, salaatteja, hunajamarinoitua lihaa sekä suklaakakku ja limeherkkujuttu. Ruokaa olisi riittänyt kyllä koko kadun asukkaille.


Jouluruoanlaittoa ja -syöntiä.

Loma yllytti myös lähimatkailuun, eräänä päivänä kapusimme läheiselle kukkulalle, toisena vuokrasimme kanootin (sanoin en voi kuvailla maagisia maisemia joensuulla) ja muina päivinä vain uimme ja uimme ja söimme. Ja katsoimme dokumentteja, luimme kirjat loppuun, kuuntelimme äänikirjoja ja katsoimme outoa Anthony Bourdain matkustuskokkiohjelmaa ja kaipasimme kaikkia niitä ruokia mitä Anthony silmiemme edessä söi (paitsi hylkeen silmämunaa).

Kanoottiretkellä.

Pieni haaverikin sattui, niinkuin lomalla kai kuuluu. Köllimme riippumatoissamme ja katsoimme maineikaista skeittidokumenttia kunnes humps riippumattojamme kannatteleva koukku vääntyi ja mätkähdimme molemmat maahan vesimelooneinemme päivinemme. Onneksi olimme dokumentin (ja loman) rentouttamine kehoinemme yhtä keitettyä spagettia (ja tyynyt päiden alla), joten kummallekaan ei tullut pikkumustelmia pahempia jälkiä. Ei siis kannata laittaa kahden riippumaton päätä samaan koukkuun, sen tämä loma meille on opettanut.

Timo lomailee.

Vielä on mainittava jotakin laajasta pihalla vierailevasta eläinkirjosta, jota näin lomalla on ollut aikaa ihmetellä. Kolme eri lajia apinoita, paljon erilaisia lintuja, (hauskimpia kolibrit, kirkkaankeltarintaiset linnut sekä terassillamme hyppelevät, perhosia pyydystävät mitäänsanomattoman väriset pikkulinnut). Suurin perhonen minkä olemme huomanneet, oli kahden kämmenen kokoinen valtava siipienläiskyttelijä. Pelottavan suuri. Terassin kulmilla juoksee paljon liskoja (mm. suuria vihreitä), gekot viihtyvät myös sisätiloissa ja syövät iloksemme jatkuvasti lisääntyviä hyönteisiä. Eräänä iltana pimeällä pihallamme vieraili ehkä opossumi, ehkä joku toinen. Eläintuntemuksemme ei riitä. Sillä oli pitkä, suippo, kuonontapainen, pitkä häntä ja se söi ahnaasti mangoa.

Opossumi?

Ulkovessassa vierailee vanhat tutut sammakot, aiemmin vieraili myös vihreä käärme, mutta sitä ei ole näkynyt aikoihin. Sadekauden yltyessä kaikenlaisten erilaisten ötököiden määrä tuntuu lisääntyvän. Myös naapurin koira on nähty pihalla. Rotat rapistelevat välikatossa öisin. Lepakkoja roikkuu varaston katonrajassa. Torakat ovat pysyneet kiitettävästi piilossa, mitä nyt joskus öisin tulee yllätettyä joku sipsuttamassa keittiön lattialla. Heinäsirkat lentävät päin ja kiinnittävät imukuppijalkansa niin, että ne on irrtotettava epämiellyttävän voimallisesti ihosta. Kalat hyppivät vedessä, kerran yksi hyppäsi pääni yli, ihan totta, pääni yli.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille!


Veera ja Timo

5 kommenttia:

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Ihana juttu, tiedän joo kokemuksesta että "ei-minkään" tekeminen voi välillä myös aiheuttaa stressiä ja omanarvontunnon heikentymistä. Terkkuja täältä Ranskasta, ja ihanaa lomailua, antautukaa sille!! :)

varpu.hakkarainen@elisanet.fi kirjoitti...

Heissan Veera ja Timo
Kivaa, että olette taas kirjoittaneet blogia. Olen aina välillä käynyt kurkkimassa ja nyt onnisti. Meillä on täällä Hesassa ihan kamalasti lunta ja puut kauniisti huurteessa. On myös ollut niin kovasti pakkasta, että pilttiraukkoja on hirvittänyt. (Veera ehkä muistat laulun.) Me voimme hyvin ja samaa toivomme teille. Terkkuja Varpu ja Matti

Jorma kirjoitti...

>Olemme ajoittaisesta passiivisuudesta kärsimisestä huolimatta onnistuneet "möllöttämään" (eli aktiivisesti tekemään ei-mitään) useita päiviä, viikkoja.

Missäs päin maailmaa siestoja vietetään? Onks siellä? Jos on, niin sitten vaan elelemään muiden tahtiin. Eiks nykyään puhuta luovasta joutilaisuudesta. Me täällä Pohjolassa joudumme raatamaan aamuisin lumilapion kanssa puolituntisen harvase aamu, jotta pääsee ihmisten ilmoille ja katsomaan miltä maailma näyttää.





>Muovikaupunki Santarém on tekokuituvaatteiden, vaaleanpunaisten barbie-vihkojen ja tekokukkakauppojen (tekokukille on siis useita omia kauppoja) keskittymä, .....


Aika jännää, että tekokukka"kulttuuria" on sielläkin. Pikasilmäyksien mukaan myös Baltiassa kaupustellaan paljon tekokukkia. Jopa hautausmailla on muovikukkia. Ei muistu mieleen, että Suomessa olis.





> ..... Finlândia, onko se Argentiinassa?


Ei sielläpäin paljoa taideta Suomesta tietää. Oletko kysellyt? Samaten eipä täällä Brasiliasta tavallinen sukankuluttaja paljoa tiedä.






> .... Kolme eri lajia apinoita, ....

Kerro serkuille terkkuja. Just luin jostakin, että ihmisen perimä on 90% :sti sama kuin apinalla. Kaukana ei siis oo tilanne, että ne laittais meitä eläintarhan häkkiin ja naureskelis kaltereiden ulkopuolella hassunkurisen isoa päätämme.





> Opossumi?

O-possu-mi? Onks sillä possun kanssa mitään tekemistä?


> Kalat hyppivät vedessä, kerran yksi hyppäsi pääni yli, ihan totta, pääni yli.

Ei kait ne oo lentokaloja ?


> Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

Sitä samaa, saattaa tulla vielä parempi vuosi kuin edellinen.

----------


Osu silmiin merkintöjä kotiarkistosta:

Veera kävi aikanaan ratsastelemassa Sipooossa. Hän haluasi, jos ei nyt ihan asua talleilla, niin ei paljon muutakaan. Usein tuli kinaa sinne lähtemisestä. Hänen viimeinen vetonsa oli: - Saan hevosenpaijaamattomuuihottumaa ellen pääse.

Voikaa hyvin.

© osma kirjoitti...

Hieno juttu, upeita kuvia!

Marjaana kirjoitti...

Oi queridos,

Mä en kestä, noin kaikki paikat on niin tuttuja Sao pedro, Urucurea, Alter do Chao, Mercadao...lista on loputon...on ihan mieletonta, etta te ootte ihan siella samoissa paikoissa no meio do nada, missa makin olin joitakin vuosia sitten! Jos naatte Mae Naturezan Jorgea ja sen perhetta, kertokaa hirveesti terkkuja tai kylan vanhaa hippia Preta (istuu usein Jorgen baarissa) sille paljon paljon haleja myos. Nauttikaa joka hetkesta ja tulkaa monta kokemusta rikkaampina takaisin! Beijocas, Mana