Ojennan koipeni hietikolle ja luen, kirjoitan tai useimmiten vaan makoilen ja käyn välillä uimassa. Timo snorklaa, häärii ja pyörii ja pirskottaa pieniä pisaroita kylmää merivettä mun päälle kun olen juuri valumassa päiväunen syleilyyn. Välillä uidaan yhdessä tai enemmänkin lillutaan vedessä. Meressä ei tarviste paljoa tehdä töitä pysyäkseen pinnalla, vesi on niin suolaista. Joitakin rantatuttujakin jo on, ainakin eräs langanlaiha, kastanjanruskea argenttiinalaispappa jolla on maailman pienin rimpulakoira. Ne hompsuttaa yhdessä rannalla, tervehtii iloisesti ja pölöttää hyväntuulisesti. Papan laiva on ankkuroituna lempirantani liepeille. Oivoi, jos joskus olisin pappa, olisin mielelläni tämän papan kaltainen.
Keskipäivän lähestyessä käydään ruokaosotoksilla ja kavutaan loputon mäki ylös kotiin. Kokkaillaan usein kaikki yhdessä. Itsetehdyistä ruuista omaksi suosikikseni on noussut Timon valmistama mangokana parmesanilla. Salaatit ovat myös olleet varsin maukkaita, raaka-aineet ovat täällä hyviä ja halpoja. Rannasta saa joinakin aamuina ostettua kalaa (eräänä aamuna siellä oli hurja kahden kilon mustekala!), Timo käy silloin tällöin aamuvarhain katsomassa onko jotakin tarjolla. Syötiin tuossa eräänä päivänä Tanelin paistamaa, varsin erinomaista kalaa.
Iltapäivällä mennään usein rannalle tai sitten keskustaan muuten vaan palloilemaan. Päivällistä syömme joko kotona tai alhaalla, kylän parhaassa kiloravintolassa, Biergartenissa (älä anna nimen hämätä, se on tosi hyvä paikka. Tarjolla mm. mainiota kasvisruokaa ja sushia!).
Edellä mainittu päiväjärjestys on kuitenkin varsin joustava; joskus jaksamme mennä rantaan vasta iltapäivällä. Toisinaan teemme jonkun koko päivän kestävän retken metsässä. Sateen yllättäessä emme voi muuta kuin kökkiä vaaleanpunaisen talon uumenissa. Sadeilman puuhia ovat ainakin leffan katselu ja korttipelit.
