Valokuvia Faveloista ja Lapasta.

Tiukkaan ahdetut tiilitalot ja -hökkelit kohoaa vailla järjestystä Morro do Turanon favelassa.

Pikkupojat näyttää baile funk mc Menor do Chapan "Vida Loka" -merkkiä.

Pikkupoika leikkii kolmipyöräisellä Morro do Turanon favelan sokkeloisilla kujilla.

Big Boys.

Pojat pelaamassa pingistä Turanon quadralla (sambakoulun harjoitustila, samalla yleinen kulttuuritila, jossa järjestetään myös baile funk -bileet).

Sähkö ja puhelinlinjat risteilee kaaottisesti favelassa.

Pojat poseeraavat kesken fudispelin Cantagalon favelan huipulla.

Samat pojat pelin jälkeen.

Tässä on vähän sitä kirjoa katumyyjistä jotka joka ilta kärrää kojunsa sinne kaduille ja huolehtii kadulla hengailevien juhlijoiden juoma- ja ruokahuollosta.

Sekalaisia Rio-kuvia

Tässä joitakin kuvia, jotka on syystä tai toisesta jääneet blogin ulkopuolelle:

Veera ja Talita

Anna ja Taneli

Näkymä Copacabalta, läheltä meidän kotia.

Veera Praia Vermelhalla Sokeritoppavuoren juurella.

Haastattelemani sambakuningatar Marquete, juttu tulee Maaliskuun Kumppaniin.


Kesken sunnuntaita väsähtänyt mies.

Kadulla keskustassa.

Piraatti cd:itä Uruguianan torilla.

Viinakauppa Lapassa.

Vinyylinmyyjän koju.

Levyostoksilla.

Miehiä työskentelemässä hiilenpakkaamossa.

Portelan papat soittamassa Sambapäivänä.

Isä ja poika meinigeissä Sambapäivänä.

Taas uusi video

Tällä kertaa tarjolla olisi vertikaali-skeittausta.
http://mlab.uiah.fi/~lbruun/Riodoc/Riovert_Prog_Farmii.mov

Telttaretkellä rannalla

Olin kai aliarvioinut uuden harrastukseni nimittäin ”hyppimisestä” tai epämääräisestä ”ilman huitomisesta” ei ollut tietoakaan kun viime torstaina kapusin Cantagaloon nyrkkeilytunnille. Tunnin piti terhakka nuorimies ja muut oppilaat olivat taitavan oloisia nyrkkeilijöitä. Tiukan lihaskunto-osion jälkeen käsieni ympärille käärittin siteet ja päälle nykkeilijöiden jättiläishanskat. Nousimme opettajan kanssa kehään (kyllä, ihan oikeaan kehään!) ja sitten me oppilaat paukuttelimme vuorotellen opettajan käsissä olevia neliöitä (pahoitteluni, en tunne termistöä). Olen aina inhonnut nyrkkeilyä mutta yhtäkkiä se onkin ihan kivaa, varsinkin kun opettajien metodit ovat niin kannustavia. Sitäpaitsi salilla käyvät ihmiset ovat maailman ihaninpia! Siis ne valtavat miehenjärkäleet ovat niin ystävällisiä ja mukavia! Kotona sitten huidoin asiantuntevasti nyrkeillä ilmaa ja esittelin Timolle uusia oppejani.


Perjantaina ravistelimme Rion pölyt vaatteistamme ja lähdimme matkalle. Ajoimme bussilla reilun neljän tunnin verran alas osavaltion vehreää ja kukkulaista rannikkoa ja hyppäsimme ulos Paraty -nimisen pikkukaupungin kohdalla. Tästä oli vielä matkattava toisella bussilla Vila do Oratórion kylään ja loppumatka olikin kiipeiltävä ja patikoitava. Yllättävän nopeasti olimme määränpäässämme: kukkuloiden ja metsän takaa paljastui auringon paahtamat rannat ja turkoosiin taittuva meri.


Jatkoimme ensimmäisen rannan (Praia do sono) ohi ja kiipesimme vielä yhden kukkulan yli saadaksemme rauhallisen telttailupaikan. Löysimme sen Antigos -rannalta, kirkasvetisen puron kyljestä, valtavan puun alta joka suojasi hyvin ensimmäisen yön rankkasateelta. Koko lauantain loikoilimme rannalla, lueskelimme ja söimme (tietysti kaikki herkut pois niin ettei niistä jäänyt mitään viimeisille päiville). Ensimmäisen yön sateen jälkeen aurinko paahtoi lähes pilvettömältä taivaalta koko retkemme ajan.


Sunnuntaina jätimme leirin ja lähdimme kapuamaan yli seuraavien kukkuloiden. Metsän keskeltä löytyi pieni vesiputous jonka suuressa altaassa oli ihanaa uiskennella.


Parin tunnin loikoilun ja pulikoinnin jälkeen jatkoimme metsässä kiipeilyä ja päädyimme pieneen kalastajakylään. Asukkaat olivat rakentaneet värikkäät talonsa jyrkän kukkulan rinteeseen ja ankkoja ja kanoja tepasteli pysähtyneen kylän poluilla (katuja ei oikeastaan ollut). Meri oli kristallinkirkas mutta kalanhaju pistävä. Lapset heittelivät rantavedessä kuollutta mustekalaa. Aaltoja oli tuskin lainkaan ja Timo harmitteli kun snorkkeli ja maski jäi Rioon.


Saimme syödäksemme paistettua kalaa ja (tietysti) riisiä ja papuja. Mmmm.. ihanaa vaihtelua suolaisiin makkaroihin ja nuudeleihin joista retkieväämme pääasiassa koostui. Jäimme Antigosiin vielä yhdeksi yöksi. Maanantaiaamuna lähdimme kotimatkalle, ennen Rioon lähtöä tarkoituksena olivielä tutustua jo menomatkalla ohittamaamme Paratyyn.


1700-luvulla rakennettu, kultakauden rikastama vanhakaupunki loikoilee kukkuloiden keskellä, meren rannalla ja sen lävitse kulkee joki. Turisteja on joka nurkassa ja postikorttikaupungista tuntuu puuttuvan särmä kokonaan. Tain niin ainakin luulimme. Onneksi erään sillan kaiteesta oli kuitenkin irronnut palanen ja pikkupojat (ja Timo) alkoivat spontaanisti hyppiä korkealta sillalta jokeen. Oli mukavaa istuskella rannalla ja katsoa. Joella kellui monta värikästä puuvenettä ja yhtäkkiä poika tuli kaiken hässäkän keskelle uimaan hevosensa kanssa. Matkaväsymyksestä ja armottomasta auringonpaahteesta huolimatta Paraty tuntui sittenkin ihan kivalta paikalta.


Palasimme Rion hälinään myöhään eilisiltana.